Minulta on viime aikoina kysytty usein, millaisia ajatuksia minulla on valtion talouden sopeuttamisesta pitkällä aikavälillä. Kysymys nousee esiin erityisesti siksi, että olen ilmaissut tukeni Vasemmistoliiton linjalle velkajarrun suhteen ja olen ehdolla eduskuntavaaliehdokkaaksi. Ja rehellisesti sanottuna – tätä kysytään lähes aina, kun keskustelussa on mukana Vasemmistoliitto.
Myytti vastuuttomasta vasemmistosta
Yksi sitkeimmistä harhaluuloista on ajatus siitä, ettei vasemmistossa välitettäisi taloudesta tai että rahaa haluttaisiin käyttää holtittomasti. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, kyllä me välitämme.
Keskustelua vaikeuttaa se, ettei Vasemmistoliittoa usein haluta aidosti kuulla. Olen saanut kommentteja: “En tarvitse teidän vaihtoehtobudjettia.”, “Veronkorotukset eivät voi olla ensisijainen keino.” ja “Sinulla ei siis ole vastauksia.”.
Mutta miten keskustelua voi käydä, jos toinen osapuoli määrittelee etukäteen, millaisia vastauksia saa antaa? Jos vastaus ei miellytä, sitä ei joko hyväksytä tai sitä ei kuulla lainkaan.
En tarjoa yhtä budjettia – vaan näkökulman
En rakenna tähän yhtä kaiken kattavaa budjettia. Sitoudun Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiin – ja jos sitä ei halua tarkastella, jätän vastuun lukijalle. Haluan kuitenkin avata, mihin oma ajatteluni perustuu. Tavoitteeni on selkeä, haluan talouskasvua ja velan pienentymistä. Velkajarruun en kuitenkaan usko.
Velkajarru kuulostaa yksinkertaiselta ratkaisulta, mutta käytännössä se sitoo Suomen leikkaamaan enemmän kuin EU edellyttää – tilanteesta riippumatta. Se ei jousta kriiseissä, pandemioissa, taantumissa, sodissa, suurtyöttömyydessä. Velkajarru ei elä ajassa – se lukitsee päätöksenteon menneisyyteen. Lisäksi on huomioitava, että velkajarrun mittaluokasta (8–11 miljardia euroa) ei ole esitetty konkreettista listaa leikkauskohteista. Uskon, että tämän mittaluokan leikkaukset ajaisivat Suomen syvempään ahdinkoon, josta toipuminen tulisi kalliiksi.
Historia ei tue oikeiston reseptiä
En usko oikeistolaiseen talouspolitiikkaan myöskään historian perusteella. Kokoomus on ollut pitkään keskeinen hallituspuolue, mutta siitä huolimatta Suomi on ajautunut useilla mittareilla alamäkeen. Silti keskustelussa syyllinen löytyy usein joko edellisestä hallituksesta, oppositiosta tai “vasemmistolaisesta holtittomuudesta”. Kokoomuksen on otettava vastuu omista toimista hallituksessa eikä voi syyttää loputtomiin muita.
Oikeudenmukaisuus on talouspolitiikan ydin. Suurin ero oman ajatteluni ja oikeiston välillä on siinä, kenen näkökulmasta talouspolitiikkaa tehdään. Oikeisto korostaa hyvätuloisten aseman vahvistamista. Minulle tärkeää on koko Suomi – Hangosta Utsjoelle, pienituloisista suurituloisiin. Kun katsomme koko maata, olemme jo Vasemmistoliiton talouspolitiikan ytimessä.
Teesini kestävään talouteen
- Panostetaan sosiaali- ja terveyspalveluihin viisaasti
Painopiste on siirrettävä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen, koska se on inhimillisesti oikein ja taloudellisesti järkevää. Rahaa ei tule ohjata pörssiyhtiöille, sillä samalla rahalla rahoittaisimme julkisia palveluita reilusti. Kun palvelut toimivat ajoissa, säästämme raskaammista ja kalliimmista korjaavista toimenpiteistä. Kyse on isolta osalta valinnoista.
- Koulutus on pitkän aikavälin talouspolitiikkaa
Koulutuksessa päätetään Suomen tulevaisuus. Jos emme panosta opetuksen laatuun, yksilölliseen tukeen ja riittäviin resursseihin, emme voi myöskään odottaa osaavaa työvoimaa. Ennaltaehkäisevä työ koulussa säästää myöhemmin merkittäviä summia esimerkiksi mielenterveyspalveluissa ja lastensuojelussa.
- Hyvinvointi ei ole luksusta
Kulttuuri, liikunta ja luonto eivät ole ylimääräisiä menoja – ne ovat investointeja. Ne parantavat kansanterveyttä, tukevat oppimista ja vähentävät pitkän aikavälin kustannuksia. Ilman luontoa meillä ei ole mitään. Ja ilman hyvinvointia ei ole kestävää taloutta.
- Työstä on saatava toimeentulo
Ei ole kestävää, että palkalla ei pärjää ilman tukia. Parempi ratkaisu on riittävä palkka sekä toimiva ja selkeä sosiaaliturva. Työttömyys ei useimmiten ole oma valinta ja sairastuminen tai vammautuminen voi kohdata kenet tahansa. Siksi yhteiskunnan on kannettava vastuuta kaikista. Leikkaukset heikoimmassa asemassa oleviin eivät säästä rahaa, vaan ne aiheuttavat huonovointisuutta ja siirtävät kustannuksia terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin, poliisiin, oikeusjärjestelmään ja rikosseuraamuslaitokselle.
- Talouspolitiikka ilman sosiaalipolitiikkaa ei toimi
Viime vuosien säästöt ovat monin paikoin tulleet takaisin kalliimpina.
Siksi tarvitaan realistisempi aikataulu hyvinvointialueiden talouden tasapainotukselle sekä verotusoikeus. Tuloveroja on laskettava pienituloisilta, jotta ostovoima vahvistuu. Lisäksi yhteisöveron alennus tulee perua, koska sen hyödyt kohdistuvat kapealle joukolle.
Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Siitä olen samaa mieltä monen kanssa.
Jonna Yli-Viikari
Lisää kommentti
Kommentit