Usein Minna Canth kuvataan vahvana ja sanavalmiina feministinä. Sitä hän varmasti olikin. Canthissa oli kuitenkin myös haavoittuva puoli ja hän eli toisinaan toivottaman tuntuisia hetkiä. Kukaan ei ole aina vahva eikä suurinkaan vaikuttaja ole aina parhaimmillaan. Meistä jokainen tarvitsee joskus toisten apua.
”Lapsen synnyttyä voimani heikkenivät äärimmilleen, elämän taistelu kävi minulle liian vaikeaksi, olin vähällä sortua. Mielenvika läheni uhkaavana. Minut valtasi peloittava sielullinen levottomuus, ja minun oli jo pakko muutamina öinä pyytää palvelijatarta ja vanhempia lapsia pitämään itseäni silmällä, koska ihmeellinen voima väkisinkin tahtoi saada minut ottamaan nuorimman lapsen hengiltä.”
(10.4.1891 Minna Canth)
Tämän päivän yhteiskunnassa apua tarvitsevat nähdään usein yhteiskunnalle kalliina ja tuottamattomina yksilöinä. Canth tarvitsi aikanaan apua, mutta hänen vaikutuksensa on käsittämättömän suuri Suomelle ja tasa-arvolle. ”Sielullisesta levottomuudesta” huolimatta hänen ajatuksensa elää yhä. Tulisiko mieleenkään, että Minna Canthia kuvattaisiin yhteiskunnalle kalliina ja tuottamattomana henkilönä. Tuskin. Minna Canth viisaudessaan tiesi, että omia voimavaroja on kunnioitettava.
”Kyllä tiedän antaa sinulle hyvän neuvon: kun laiskuuden halu tulee päälle, ole silloin laiskana! Luonto itse sen halun lähettää ja sen käskyä tulee noudattaa. Ei auta sotia vastaan. Ellei hyvällä täytä sen vaatimuksia, niin tulee kosto. Emme aina ymmärrä, miksi niin pitää olla….Sielun terveys silloin vaatii lepoa. Tuonoiseen aikaan niitä ei ollut. Mutta sen sijaan sain tuntea kauheata psyykillistä kipua ja sekin ehkäisee työtä.” (21.2.1892 Minna Canth)
Uudempi feministi Emma Holsten on pohtinut kirjassaan Kuluerä (2025) hoivan arvoa. Yhteiskunnalle voi olla monin tavoin arvokas ilman, että on johtajana, asiantuntijana tai päällikkönä. Palkan määrä ei ole ihmisarvo. Ihminen voi olla merkityksellinen yhteiskunnalle monin tavoin. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on hoiva. Hoivaa voi olla raskaana ollessa, äitiysvapaalla, perhevapaalla, sairaan lapsen kanssa kotona, iäkkään vanhemman hoitamisessa tai esimerkiksi omaishoitajana. Hoivaa on tehdä työtä varhaiskasvatuksessa, kotipalvelussa, sote-järjestössä, sairaalassa ja vaikka vanhainkodissa.
Moni hoivaa antava on kotona oleva nainen tai matalapalkkaisessa julkisella sektorilla työssä oleva nainen. Nainen yhä usein nähdään yhteiskunnalle kalliina ja tuottamattomana työvoimana. Kuitenkin naiset omalla panoksellaan vaikuttavat yhteiskuntaan suuresti. Ilman raskautta ei yhteiskuntaamme tule lisää lapsia. Ilman lasten hoivaamista, ei heistä kasva tasapainoisia aikuisia, ilman sairaanhoitajia, ei työntekijöille ole terveyttä… Hoivan antamisella on suuri yhteiskunnallinen vaikutus. Haasteena on, ettemme osaa laskea sille markkinahintaa.
Meillä on yhä tasa-arvon eteen tehtävä paljon töitä. Mutta me jokainen omalla panoksellamme olemme tärkeitä. Yhteiskunta tarvitsee jokaista, heikkoa ja vahvaa, auttajaa ja avuntarvitsijaa, naista ja miestä.
Jonna Yli-Viikari
Lisää kommentti
Kommentit