Mitä tapahtui Suomelle, josta olimme ylpeitä?

Tänään Suomen lippua katsellessa hämmästyin omia ajatuksiani.

Lippu on tuonut minulle aina mieleen ylpeyden suomalaisista ja suomalaisuudesta, turvallisen maan, jossa kaikilla on hyvä olla.
Tänään lippu oli silmissäni harmaantunut.

Menneet sukupolvet ovat taistelleet meille vapaan maan. He tekivät sen meille kaikille. Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa, Suomi oli altavastaaja. Kielemme ja kulttuurimme eivät olleet vapaita, elimme köyhyydessä ja valvonnan alla.

Menneet sukupolvet taistelivat ja uudelleen rakensivat Suomen meille kaikille, jotta jokainen saa puhua omaa kieltään, saa toteuttaa kulttuuriaan, jotta meillä on ruokaa ja katto pään päällä.

Tähän asti nämä ovat olleet meille jollain tavoin itsestään selvyyksiä.
Jokin on muuttunut.

Suomen kieltä eivät uhkaa maahanmuuttajat, vaan me itse nimeämme kauppamme ja paikkamme englanniksi. Tiedostamme, että luemme vähemmän, mutta emme tue kirjallisuutta ja kirjailijoita riittävästi. Haluamme pitää suomalaisuudesta kiinni, mutta emme pidä suomalaisesta kulttuurista kiinni.

Kuvataide, musiikki, valokuvaus, tanssi ja teatteri kipuilevat vähenevien määrärahojen kanssa. Puhe turhasta ja elitistisestä ylellisyystuotteesta ei tue sitä ajatusta, että Suomi haluttiin suomalaisuuden näyttämöksi. Kuinka Suomi pysyy Suomena, jos emme saa suomalaista kulttuuria, vaan katsomme vain amerikkalaisia elokuvia, kuuntelemme musiikkia maailmalta ja lähdemme Pariisiin taidenäyttelyyn.

Suomi luotiin kaikille.

Suomesta taisteltiin varallisuudesta riippumatta. Koulutus haluttiin antaa kaikille, mahdollistettiin varhaiskasvatus ja sosiaaliturva. Ikääntyneiden palveluiden oli kehityttävä kaupungistumisen ja muuttoliikenteen myötä. Näillä keinoilla Suomi on ollut turvallinen maa. Turvallisuus on toteutunut riittävällä sosiaaliturvalla ja yhteiskunnan tuella.

Nyt olemme murtamassa tätä.

Leikkaukset eivät leikkaa vain ihmisten hyvinvointia. Leikkaukset leikkaavat yhteiskuntamme turvallisuuden. Aseilla voimme pyrkiä luomaan turvallisuuden tunnetta muita maita kohtaan, mutta leikkaamme samaan aikaan turvallisuutta maan rajojen sisäpuolelta. Todellisuudessa kriisi- ja poikkeusoloihin varustautumisen tulisi lähteä sosiaalisesta pääomasta. Siitä, että muistamme meidän kaikkien yhteisen Suomen. Siitä, että meillä tavanomaisessa arjessa on riittävät voimavarat.

Hyvää veteraanipäivää kaikille! Arvostetaan ja kunnioitetaan sitä, mitä saimme. Huolehditaan maastamme hyvin, yhdessä. Kannetaan perintömme myös eteenpäin.