Maanantait ovat minulle esityslistojen lukupäiviä. Tänä maanantaina on edessäni Keusoten aluehallituksen, Mäntsälän kunnanhallituksen ja Mäntsälän seurakunnan kirkkoneuvoston listat. Luulin, että seurakunnan lista olisi ollut kevyin luettava, mutta olin pyllähtää nurin!
Mäntsälän kirkkoneuvoston esityslistalla on esitys, jonka mukaan seurakunnan tiloissa ei voisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja jatkossa. Nykyään kirkossa vihkiminen on ollut mahdollista, mutta pappi on voinut itse päättää tahtonsa tähän tehtävään. Kenenkään ei siis ole tarvinnut vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria vastoin vakaumustaan.
Esityslistalla päätöksen perusteluksi on käytetty kirkolliskokouksen päätöstä, jossa ei hyväksytty esitystä kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Ajattelen, ettei kyse ole pelkästä avioliittokäsityksestä. Kyse on siitä, millaista yhteisöä seurakunta haluaa rakentaa ja mitä tarkoittaa kaikkien ihmisten arvostava kohtaaminen sekä lähimmäisen rakkaus. Tätä on varmaan pohdittu myös esityslistaa tehdessä, sillä siinä lukee: ”Mäntsälän seurakunnassa tehdään sateenkaarityötä. Seurakunnassa tulee olla paikka kaikenlaisille kristityille, jokaista tulee kohdella kunnioittaen ja arvostaen. Kaikki vihkimis- tai siunauspyynnön esittävät kirkon jäsenet kohdataan avoimesti ja arvostavasti piispainkokouksen pastoraalisen ohjeen (3.6.2025) kehotuksen mukaisesti.”
Kohdataanko kaikki kunnioittavasti ja arvostavasti vai onko tämä sanahelinää? Millaista on arvostava kohtaaminen, jos ovi suljetaan nenän edestä? Mitä yhdenvertaisuus Mäntsälän seurakunnassa tarkoittaa?
Tuo mainittu piispainkokous antoi todellakin pastoraalisen ohjeen, jossa korostetaan kaikkien vihkimistä tai siunaamista pyytävien parien avointa ja arvostavaa kohtaamista. Ohje ei ylitä kirkolliskokousta, mutta muistuttaa olennaisesta tehtävästä. Ihmistä ei saa kohdata välinpitämättömästi tai hänen ihmisarvoaan vähätellen.
Kirkkoneuvoston ei pitäisi tulevassa kokouksessa tyytyä vain toteamaan, ettei kirkolliskokous hyväksynyt avioliittokäsityksen muutosta, vaan kirkkoneuvoston tulisi pohtia, mitä päätös täsmällisesti merkitsee seurakunnan tilojen käytölle, miten piispainkokouksen ohje suhteutuu siihen ja millaisia vaihtoehtoja seurakunnalla on niin, että seurakunta palvelee kaikkia seurakuntalaisia. Onko nykyisessä ohjeessa ollut jotain, mikä on ei ole toiminut? Miksi ohjetta on muutettava Mäntsälässä?
Seurakunta ei ole yhteisö, jos se sulkee ovet osalta. Mikäli seurakunta sulkee ovet samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseltä, se todellisuudessa sulkee ovet kaikesta seurakunnan toiminnasta.
Mäntsälän seurakunnalla on mahdollisuus näyttää, että kirkon perinteiden kunnioittaminen ja yhdenvertaisuuden vakavasti ottaminen eivät ole toisensa poissulkevia tavoitteita. Se edellyttää päätöksiä, joiden perustelut kestävät sekä oikeudellisen että eettisen tarkastelun. Kaikkien ihmisten arvostaminen ei tarkoita, että kaikista opillisista kysymyksistä pitäisi olla samaa mieltä. Se tarkoittaa, ettei kenenkään ihmisarvoa tai kokemusta yhteisöön kuulumisesta voi sivuuttaa silloin, kun näistä kysymyksistä päätetään.
Tämä päätösesitys sai minut miettimään monia asioita. Voisinko edustaa seurakuntaa, minkä arvot eivät kohtaa omiani? Haluanko kuulua seurakuntaan, minkä arvot eivät ole omiani? Seurakunta määräytyy asuinkunnan mukaan, joten en voi valita itselleni sopivaa seurakuntaa. Eroaminen kirkosta voisi olla vaihtoehto, mutta se ei muuta kirkkoa lähemmäs arvojani. Olen ehdolla seurakuntavaaleissa ja päätän kääntää asian niin päin, että pyrin osaltani vaikuttamaan seurakunnan tulevaan päätöksentekoon. Mitä ikinä torstaina kirkkoneuvosto päättääkään, toivon, että ensi vuonna on erilainen neuvosto päättämässä asioista.
Perinteisten arvojen äänestäjät ovat todennäköisesti liikkeellä vaaliuurnalla. Mutta oletko sinä? Millaisen seurakunnan sinä haluaisit Mäntsälään?
Jonna Yli-Viikari
Seurakuntavaaliehdokas Tulkaa Kaikki Mäntsälä
Eduskuntavaaliehdokas Vas Uusimaa
Lisää kommentti
Kommentit